HELSINKI, MAALISKUU 2020

Senaatintori on autio. Stockmannin kello käy tyhjälle aukiolle. Bulevardin ravintolat sammuttavat valonsa yksi kerrallaan, jonkun ikkunaan jää anteeksipyytävä kyltti. Helsingin Sanomat kirjoittaa valmiuslaista, sairaalakapasiteetista ja kuolleisuudesta Italiassa. Bussit ajavat tyhjinä Mannerheimintietä pitkin, ja niiden valot heijastuvat suljettujen liikkeiden ikkunoista. Räntää tulee taivaan täydeltä.

Tämän te tunnette. Olitte siellä. Muistatte hiljaisuuden ja yksinäisyyden.

Mutta on myös toinen Helsinki, jonka tunnette vain te.

Se Helsinki, jossa Kallion yöelämän alla pyörii sopimusverkosto, joka on pitänyt tasapainossa neljä piiriä siitä lähtien kun Helsingistä tuli pääkaupunki. Se Helsinki, jossa Keskuspuiston männyissä asuu jotakin, joka on nukkunut sata vuotta, ja joka alkaa avata silmiään. Helsinki, jossa Hietaniemen sukuhautoihin ei haudata enää ketään, koska maa muistaa eikä ole valmis ottamaan vastaan.

Ja sitten on Tehtaankatu. Kivijalkahuoneistoissa, joiden ikkunoihin ei näe kadulta asuvat ne suomenruotsalaiset suvut, jotka rakensivat tämän kaupungin, ja jotka eivät koskaan oikeastaan ole luovuttaneet sitä. De gamla släkterna. He tapaavat edelleen Svenska Klubbenissa kuin olisi vuosi 1885. He puhuvat hiljaa, på svenska, alltid på svenska, ja heidän sopimuksensa kestävät sukupolvia.

Maaliskuussa 2020 kun heidän ikääntyneitä jäseniään alkaa kuolla — eikä korona ole ainoa syy — he huomaavat ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, että heidän valtansa on uhattuna.

Vanhat sopimukset perustuivat ihmisvirtaan, kosketukseen, läsnäoloon. Kun ihmiset katoavat kaduilta, jotain muuta tulee tilalle. Metsä lähestyy. Sairaalan käytävillä eletään omaa apokalypsia. Klubit ovat hiljaa, ja ne jotka ennen olivat kuolevaisia menettävät piilonsa kun eivät enää voi kadota ihmisjoukkoihin.

Te tiesitte tämän.

Maaliskuun toisella viikolla, juuri ennen kuin valmiuslaki tuli voimaan, neljän piirin edustajat kokoontuivat Suomenlinnaan neuvottelemaan. Te olitte siellä. Kokous keskeytyi kun joku sai puhelun, ja tieto rajoituksista levisi.

Kokouksesta on nyt viikko ja Helsinki on jo kuin toinen kaupunki. Jossakin se sopimus on edelleen, allekirjoittamattomana. Saavutetaanko järjestys vai riistäytyykö kaikki käsistä?