Tämä dokumentti kertoo siitä maailmasta, jossa hahmonne elävät. Se on luettavaksi tarkoitettu tunnelmapaketti — paikkojen, sopimusten ja jännitteiden kuvaus, johon voitte palata kun rakennatte hahmojanne tai mietitte, miten teidän hahmonne suhtautuu johonkin uuteen tilanteeseen.

Kaikki tässä esitetty on yhteistä tietoa, jonka hahmonne tuntevat. Yksittäisten hahmojen erityiset salaisuudet, suhteet ja näkemykset rakennetaan playbookien kautta hahmonluonnissa. Tämä on yhteinen pohja.

Helsinki, maaliskuu 2020

Senaatintori on autio. Stockmannin kello käy tyhjälle aukiolle. Bulevardin ravintolat sammuttavat valonsa yksi kerrallaan, jonkun ikkunaan jää anteeksipyytävä kyltti. Helsingin Sanomat kirjoittaa valmiuslaista, sairaalakapasiteetista ja kuolleisuudesta Italiassa. Bussit ajavat tyhjinä Mannerheimintietä pitkin, ja niiden valot heijastuvat suljettujen liikkeiden ikkunoista. Räntää tulee taivaan täydeltä.

Tämän te pelaajat tunnette. Olitte siellä. Muistatte hiljaisuuden ja yksinäisyyden ja sen oudon tunteen joka tuli kun keskellä päivää saattoi kävellä Aleksanterinkatua eikä vastaan tullut ketään. Muistatte miten ihmiset väistivät toisiaan kaduilla, ja miten kasvomaski oli ensin outo, sitten välttämätön, sitten näkymätön.

Mutta on myös toinen, erillinen Helsinki, jonka tuntee harva muu.

Se Helsinki, jossa Kallion yöelämän alla pyörii sopimusverkosto, joka on pitänyt tasapainossa neljää piiriä siitä lähtien kun Helsingistä tuli Suomen Suurruhtinaskunnan pääkaupunki. Se Helsinki, jossa Keskuspuiston männyissä asuu jotakin, joka on nukkunut sata vuotta, ja joka alkaa avata silmiään. Helsinki, jossa Hietaniemen sukuhautoihin ei haudata enää ketään, koska maa muistaa eikä ole valmis ottamaan vastaan.

Ja sitten on Tehtaankatu. Kivijalkahuoneistoissa, joiden ikkunoihin ei näe kadulta, asuvat ne suomenruotsalaiset suvut, jotka rakensivat tämän kaupungin, ja jotka eivät koskaan oikeastaan ole luovuttaneet sitä. De gamla släkterna. He tapaavat edelleen Svenska Klubbenissa kuin olisi vuosi 1885. He puhuvat hiljaa, på svenska, alltid på svenska, ja heidän sopimuksensa kestävät sukupolvia.

Maaliskuussa 2020, kun heidän ikääntyneitä jäseniään alkaa kuolla — eikä korona ole ainoa syy — he huomaavat ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, että heidän valtansa on uhattuna.

Yliluonnollinen järjestys

Miten Helsinki rakentuu

Helsingin yliluonnollinen järjestys on saanut nykyisen muotonsa pääkaupungiksi tulon aikoihin vuonna 1812, ja se nojaa kolmeen pilariin jotka kaikkien neljän piirin jäsenet tunnustavat, vaikka harva niitä koskaan ääneen sanoo.

Ensimmäinen pilari: ihmisvirrat

Helsingin yliluonnollinen ekosysteemi on rakentunut ihmisten varaan. Vampyyrien ravinto on riippuvainen paikoista joissa ihmiset kokoontuvat. Demonit vaikuttavat sosiaalisten verkostojen kautta — siellä missä ihmiset kokoontuvat, juovat ja viettävät aikaa yhdessä. Kummitukset ankkuroituvat tilojen aktiiviseen käyttöön. Edes Wildin oudoimmat olennot eivät selviä ilman jonkinasteista kosketuspintaa kuolevaisten maailmaan: keiju tarvitsee sopimuksia, demoni asiakkaita, näkki uhreja tai uskoa.

Tästä syystä Helsingin yliluonnollinen poliittinen järjestys on aina ollut kompromissi: Ihmisten sosiaaliset rakenteet ja osallisuus ovat luoneet edellytykset yliluonnollisen maailman rutiineille. Tästä johtuen vampyyripiirit eivät voi tappaa liian usein eivätkä liian näkyvästi. Velhojen on annettava kuolevaisten elää uskossa että heillä on valta päättää omista asioistaan. Wildin olennot pidetään riittävän näkymättöminä, ettei kaupungissa synny paniikkia.

Toinen pilari: vuodenkierto

Helsingin yliluonnolliset rituaalit seuraavat kalenteria. Vappu, juhannus, pyhäinpäivä, joulu. Nämä eivät ole vain kuolevaisten juhlia. Niillä on alkuperäinen merkitys, joka monelle kuolevaiselle on hämärtynyt mutta jonka piirit muistavat. Pyhäinpäivänä Hietaniemessä tehdään asioita, joista ei kirjoiteta lehdissä. Juhannuksena Vanhankaupunginlahdella tapahtuu säännöllisesti eräitä tapaamisia. Vapun julkinen humala on peitto rituaaleille, joita tehdään Töölönlahden rannalla aamuyöllä kolmen aikaan. Kaikilla näillä hetkillä on syynsä, merkityksensä ja tarkoituksensa.

Kolmas pilari: Tehtaankadun itsenstäänselvyys

Suomenruotsalaiset vanhat suvut — de gamla släkterna — ovat pitäneet hallussaan kaupungin sopimusverkoston ydintä siitä asti, kun Helsingistä tuli Suurruhtinaskunnan pääkaupunki. Heidän vaikutusvaltansa on poikkeuksellinen siinä mielessä, että se yhdistää sekä Power- että Night-piirit, ja vaikuttaa epäsuorasti myös muihin. Tehtaankadun kivijalkahuoneistoissa pidetään kokouksia, joista ei pidetä pöytäkirjoja, ja Svenska Klubbenissa kohdataan kuin olisi 1885. Tämä ei tarkoita, että suomenruotsalaiset suvut hallitsevat kaikkea. He ovat usein välittäjiä, eivät hallitsijoita — mutta välittäjän asema on Helsingin yliluonnollisessa politiikassa arvokkaampi kuin pinnallisesti vaikuttaisi. Se, joka kantaa viestit, ei ole välineen ulkopuolella vaan sen sisällä. He muistavat, kuka on velkaa kenelle, ja mistä syystä, jo monen sukupolven ajan.

Mitä korona tekee tälle järjestykselle

Maaliskuussa 2020 kaikki kolme pilaria järkkyvät yhtä aikaa.

Ihmiset katoavat kaduilta. Vampyyreille tämä tarkoittaa ettei heillä ole peittoa eikä ravintoa entiseen tapaan. Klubien sulkeminen riistää Night-piiriltä sen poliittisen verkoston — ne paikat, joissa sopimuksia tehdään, ovat hiljaa. Demonien liiketoiminta, joka perustuu kuolevaisten houkuttelemiseen, kuihtuu.

Vuodenkierto rikkoutuu. Vappua 2020 ei ole tulossa. Yhteiskunnallisen rituaalin sijasta on tyhjä Ullanlinnanmäki, jossa muutama poliisipartio ajelee hiljaa ympyrää. Mitä tapahtuu rituaaleille, joita ei tehdä? Mitä tapahtuu pyhille paikoille jotka jäävät pyhittämättä? Tähän ei ole valmista vastausta — eikä vanhoilla suvuilla, oraakkeleilla tai velhoneuvostoilla ole muistitietoa siitä, milloin tällaista olisi viimeksi tapahtunut.

Tehtaankadun asema horjuu, koska sopimukset edellyttivät hidasta päätöksentekoa, vakautta ja sitä, että ihmisiä saattoi tavata kasvotusten. Valmiuslain alla nopeat poikkeustilan päätökset järkyttävät rakennelmaa, jota on rakennettu satojen vuosien aikana. Kun vanhat patriarkat alkavat kuolla heidän seuraajansa eivät aina ole valmiita.

Samalla jokin muu vahvistuu. Tyhjentyneet kaupunkitilat kutsuvat takaisin sitä, mikä oli aikoinaan väistynyt ihmisen tieltä. Kettuja Kauppatorilla. Hirviä Mannerheimintiellä. Muuttolinnut, joiden äänet kuuluvat nyt kun liikenne on hiljennyt. Keskuspuistossa nukkunut jokin alkaa avata silmiään. Hietaniemen maa muistaa eikä ole valmis ottamaan kuolleita patriarkkoja vastaan. Wild on heräämässä — ja siinä missä muut piirit yrittävät pitää järjestelmäänsä kasassa, Wildillä on ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tilaa kasvaa.

Tämä on kampanjan suurin yksittäinen jännite. Kysymys ei ole kuka voittaa vaan mikä järjestys syntyy, kun edellinen sortuu — ja mitä jokainen on valmis maksamaan vaikutusvallastaan uudessa Helsingissä.

Suomenlinnan kokous

Maaliskuun toisella viikolla 2020, juuri ennen valmiuslain voimaantuloa, neljän piirin edustajat kokoontuivat Suomenlinnaan neuvottelemaan. Te olitte siellä.

Saaret ovat perinteisesti olleet neutraalia maaperää — paikka, jossa piirit voivat kohdata ja neuvotella rauhassa. Suomenlinnaan ei mennä ilman syytä, mutta sinne mennään, kun jostain on pakko sopia. Maaliskuussa 2020 syy oli kaikille selvä: jotain oli jo alkamassa, ja kaikki neljä piiriä tarvitsivat sopimuksen siitä, miten kriisiä käsitellään ilman että ajaudutaan kaaokseen.

Kokous keskeytyi, kun joku sai puhelun ja tieto valmiuslain rajoituksista levisi kaikkien tietoon. Sopimusta ei allekirjoitettu. Edustajat hajaantuivat, ja kaupunki meni kiinni ennen kuin uutta tapaamista ehdittiin sopia.

Tästä syntyy kampanjan ydinjännite. Allekirjoittamaton sopimus jää roikkumaan ilmaan — paperille kirjoitettuna mutta ilman pyhitystä, jonka allekirjoitus olisi sille antanut. Kuka kutsui kokouksen koolle? Mitä siellä olisi sovittu? Kuka soitti puhelun? Miksi kaikki lähtivät heti pois? Kuka olisi voittanut, kuka hävinnyt? Nämä ovat avoimia kysymyksiä, joihin ei tiedetä vastauksia. Tai joku tietää, mutta ette te.

Te tunsitte toisenne jo ennen kampanjan alkua. Olitte samassa huoneessa Suomenlinnassa. Tiedätte, keitä siellä oli — tai ainakin osan heistä. Saatatte muistaa eri asioita, koska olitte huoneessa eri puolilla neuvottelupöytiä.

Neljä piiriä

Helsingin yliluonnollinen poliittinen kenttä jakautuu neljään piiriin: Mortalis, Night, Power ja Wild. Piiri on löyhä luokitus joka kuvaa ryhmittymän perustavanlaatuista suhdetta yliluonnolliseen.

Saman piirin jäsenet eivät automaattisesti ole liittolaisia. Vampyyripiiri ja yksinäinen ihmissusi kuuluvat molemmat Nightiin, mutta saattavat hyvin olla napit vastakkain. Playbookit Hunter ja Aware kuuluvat molemmat Mortalisiin, mutta toisen ammatti on tappaa toisen tutkimuskohteita. Saman piirin sisällä on omat sisäiset hierarkiansa, omat sisäpoliittiset draamansa, omat juonensa ja kostonsa.

Piirillä on kuitenkin keskenään yhteinen kieli — yhteiset oletukset miten asioita tehdään, mitä saa sanoa ääneen, mikä on kunniallista ja mikä ei ole. Kun kohtaa toisen saman piirin jäsenen, tietää suunnilleen mitä voi pyytää ja mitä ei, vaikka ei tätä henkilökohtaisesti tuntisi. Samaa ei voi sanoa vieraista piireistä.

Mortalis — kuolevaiset rajalla

Mortalis on kuolevaisten piiri — niiden ihmisten, jotka tietävät. He eivät ole muuttuneet eivätkä saaneet voimia. He ovat ihmisiä, jotka ovat vain nähneet tarpeeksi jotta eivät voi sulkea silmiään yliluonnolliselta.

Tähän piiriin kuuluvat ne, jotka suojelevat ihmiskuntaa hirviöiltä sekä ne, jotka tutkivat varjojen salaisuuksia tieteen, journalismin tai uskonnon kautta. Mukana on myös niitä, jotka käyvät kauppaa: hankkivat yliluonnollisia esineitä, välittävät tietoa, myyvät palveluksia molempiin suuntiin. Mortalis ei ole moraalisesti yhtenäinen.

Mortalis Helsingissä

Mortalisin yhteisön selkärangan Helsingissä muodostaa sekalainen ryhmä eri alojen ammattilaisia sekä ryhmä sukupolvelta toiselle harvalukuisena mutta katkeamattomana selvinnyttä vanhan suomalaisen tietäjäperinteen harjoittajaa.

HUS:n ja erityisesti Meilahden teho-osaston henkilökunnassa on niitä, jotka ovat nähneet mitä kaikkea sairaalan käytävillä todella liikkuu, sekä ovat nähneet kuolemaa edeltäviä hetkiä jossa joku, tai jokin on huoneessa lääkärin lisäksi. Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan ja muutaman muun seurakunnan papistossa on niitä jotka tietävät, ja joiden edeltäjät ovat tietäneet – jo kauan. Helsingin Sanomien tutkivat toimittajat, Long Playn juttujen tekijät sekä muutamat freelancerit ovat ajan myötä oppineet, ettei joitakin juttuja voi julkaista.

Myös rikospoliisin poliisikunnan sisällä on pieni joukko, joilla on epämuodolliset suhteet osaan yliluonnollista yhteisöä ja pyrkii valvomaan niitä.

Tietäjäperinne on vanhempi kuin moderni Helsinki. Itä-Helsingissä, Karjalan siirtolaisten jälkeläisissä, ja eräissä vanhoissa suomenkielisissä suvuissa on edelleen ihmisiä, jotka osaavat lukea Kalevalan loitsuja niiden alkuperäisessä tarkoituksessa. Heitä on vähän, he ovat vanhoja, ja monella heistä ei ole oppilasta.

Sisäiset jännitteet

Mortalisin sisällä jakolinja on miten yliluonnollisen kanssa pitäisi toimia. Yhdet ajattelevat että ihmiskuntaa pitää suojella aktiivisesti ja tarvittaessa väkivalloin. Toiset taas että vain kärsivällinen tutkimus, dokumentaatio ja pyrkimys varovaiseen tasapaino voi pitää tilanteen siedettävänä. Kolmannet ajattelevat että jos kerran joutuu pelaamaan, kannattaa pelata voittaakseen — ja että yliluonnollisilla on tarjottavanaan asioita, joita ei voi ostaa rahalla.

Korona

Mortalis elää omaa apokalypsiaan jo ilman yliluonnollista ulottuvuutta. Sairaalat täyttyvät. Hautajaisia rajoitetaan. Kirkkoja suljetaan. Toimittajia ei lasketa enää sisään niin moneen paikkaan kuin ennen.

Piirin institutionaalinen voima kasvaa: sairaalat ja viranomaiset saavat poikkeustilan myötä toimivaltuuksia, joita heillä ei normaalisti olisi. Mutta ne ihmiset, joilla on todellinen suhde ja ymmärrys yliluonnollisesta, ovat paineen alla ja murtuvat. He ovat samaan aikaan etulinjassa kahdessa sodassa, eikä voimavaroja riitä molempiin.

Night — yön olennot

Night on niiden olentojen piiri, jotka ovat peruuttamattomasti muuttuneet. Vampyyrit, ihmissudet, aaveet. Ne, jotka eivät ole enää kuolevaisia mutta jotka eivät myöskään ole sitä valinneet. Nightin jäsenet on tehty sellaiseksi jota he ovat. Paluuta ei ole.

Tämä on tärkeää ymmärtää. Nightin jäsen ei ole hirviö siksi, että hän olisi paha, vaan koska hänen olemuksensa on perimmiltään jotain muuta kuin ihminen. Jotkut Nightin jäsenet kantavat tätä raskaasti. He muistavat sen mitä olivat ennen, ja se sattuu. Toiset ovat oppineet rakastamaan sitä, mitä heistä on tullut.

Night Helsingissä

Helsingin Night on monikerroksinen. Sen vanhin kerros on suomenruotsalainen vampyyripiiri, joka on sidoksissa Tehtaankadun vanhoihin sukuihin. Tämä on Helsingin yliluonnollisen järjestyksen vanhin yhtenäinen toimija — vanhempi kuin nykyinen Power-rakenne ja valtion virallinen historia. He ovat olleet täällä siitä asti, kun Helsinki perustettiin, ja he ovat vaikuttaneet minne mikäkin kaupunginosa rakennetaan, kuka Senaattiin saa luvan istua ja kuka päätyy Hietaniemeen ennen aikojaan.

Toinen historiallinen kerros on venäläinen — vampyyrisukuja, jotka tulivat Pietarin keisarihovin yhteyksissä 1800-luvulla, ja joiden linja melkein katkesi vallankumouksen yhteydessä. Heidän jäljellä olevat edustajansa pitävät edelleen Katajanokkaa ja Uspenskin ympäristöä omanaan, vaikka heidän vaikutusvaltansa on vain varjo siitä mitä se on joskus ollut.

Helsingin ihmissusilauma — tai oikeammin laumat, sillä yhtenäisyys on vaihteleva — operoi perinteisesti kaupungin reunoilla: Vuosaaressa, Vartiosaaressa ja Östersundomissa. Yksittäisiä ihmissusia on tietenkin myös sisäkaupungissa, mutta lauma vaatii tilaa. Ihmissusiyhteisö on Nightin demokraattisin osa siinä mielessä, että alfan asemaa ei peritä vaan se pitää ansaita.

Aaveet ovat kaikkialla. Vanhoissa jugendkortteleissa, suljetuissa teattereissa, Hietaniemen hautausmaalla, vanhoissa sairaaloissa. Aave on Night-piirin jäsen, jonka oleminen on hauraampi ja paikkasidonnaisempi kuin vampyyrin tai ihmissuden.

Yöelämän rikollisverkostot jotka ovat oppineet elämään hirviöiden logiikan mukaisesti, ovat myös tavallaan osa Nightia. He eivät välttämättä itse ole muuttuneet, mutta he palvelevat, suojelevat ja hyötyvät niistä jotka ovat.

Sisäiset jännitteet

Nightin sisällä keskeisin jännite on vanhan ja uuden välinen. Vanhat vampyyrisuvut pitävät kaupunkia omanaan ja näkevät kaikki muut Nightin jäsenet vuokralaisinaan. Ihmissudet eivät tunnusta tätä järjestystä koska eivät ole sitä koskaan allekirjoittaneet. Aaveet ovat jakautunut joukko, jolla ei ole yhteistä ääntä — kukin on sidottu omaan paikkaansa, omaan menneisyyteensä, ja yhteistä politiikkaa on vaikea muodostaa kun jokainen yhteisön jäsen elää eri vuosikymmenellä.

Toinen jännite on suomenruotsalaisen aristokratian ja kaiken muun välinen. Heille Helsingin Night on heidän piirinsä, ja kaikki muut ovat joko alamaisia, vieraita tai uhkia.

Korona

Night on kriisin hämmentävin toimija. Tyhjät yölliset kadut ovat parhaita metsästysmaita vuosikymmeniin — vampyyrille on helppoa toimia kun silminnäkijöitä ei ole. Mutta yöelämän sosiaalisen rakenteen eli klubien, ravintoloiden ja tapaamispaikkojen sulkeminen tuhoaa Nightin poliittisen verkoston. Kallio, joka on perinteisesti ollut Helsingin keskeisin Night-alue, on käytännössä hiljentynyt yhdessä yössä.

Vanhemmat patriarkat huomaavat että kaikki ei olekaan heidän hallinnassaan, heidän valtansa on aina perustunut hitauteen, vakauteen ja ennakoitavuuteen. Sekä jatkuviin ihmisvirtoihin. Hautajaisrajoitukset järkyttävät kummituksia. Ihmissusilauma näkee tilaisuuden mutta myös uhan: jos kaupunki muuttuu pysyvästi, mitkä alueet ovat vielä heidän?

Power — voiman ottaneet

Power on niiden olentojen piiri, jotka ovat saaneet tai hankkineet yliluonnollisia voimia ilman, että heidän perimmäinen olemuksensa on muuttunut. Velhot oppivat. Oraakkelit saavat lahjan. Kuolemattomat ovat tehneet sopimuksen, joka pitää heidät hengissä. Yhteistä Power-piirin jäsenille on, että voima on jotain, mikä on hankittu, mutta sen voi myös menettää.

Tämä tekee Power-piiristä luonteeltaan hierarkkisimman ja konservatiivisimman. Asema on aina ansaittu, opittu tai saatu, ja sen säilyttäminen vaatii jatkuvaa työtä. Power-piirin jäsen huolehtii asemastaan tavalla, joka muiden piirien jäsenistä saattaa näyttää pikkumaiselta tai vainoharhaiselta. Heille se on selviytymistä.

Power Helsingissä

Helsingin Power-rakenteen ydin on velhocoven, joka on hallinnut kaupungin maagisia leylinjoja autonomian ajalta lähtien. Tämä coven on monimutkainen järjestö, joka sisältää sekä korkean että matalan taikuuden harjoittajia, ja jonka sisäpolitiikka on vähintään yhtä monimutkaista kuin ulkopolitiikka. Sen vanhimmat jäsenet asuvat Eirassa ja Ullanlinnassa, keräävät harvinaisia teoksia, eivätkä ota vastaan vieraita.

Suomenruotsalaiset patriisisuvut, jotka kohtaavat Svenska Klubbenissa, kuuluvat Power-piiriin osaltaan ja Night-piiriin osaltaan. Niiden Power-puoli on raha, suhteet sekä instituutiot. Heidän vaikutuksensa on koko Helsingin pankki-, kiinteistö- ja taidemaailman läpäisevä — ja siksi rakenteellisempi ja näkymättömämpi kuin minkään muun toimijan.

Korporaatio-oraakkeleita on Keilaniemessä, Pasilassa ja muutamassa Espoon teknologiakorttelissa. He neuvovat suuria yrityksiä päätöksissä, joiden todellista perustaa näiden hallitukset eivät ymmärrä. He eivät ennusta tulevaisuutta vaan myyvät vakuutusta sen vaihtelua vastaan. Heidän siteensä Tehtaankadun patriiseihin on usein epäselvä jopa heille itselleen.

Eduskunnassa, ministeriöissä ja kaupungin hallinnon yläosassa on hyvin pieni mutta vakiintunut joukko ihmisiä, jotka tietävät, ja joiden kautta valtiolla on hiljainen sopimus yliluonnollisen yhteisön kanssa. He eivät tunnusta itseään varsinaisesti Power-piiriksi, mutta he täyttävät sen kriteerit: heillä on yliluonnollisia työkaluja jotka he ovat saaneet sopimuksin, ja heidän asemansa on kaikkea muuta kuin turvattu. Lisäksi median portinvartijat, eli eräät kustantajat ja päätoimittajat kuuluvat osaltaan Power-piiriin. Heillä on sananvaltaa siihen mistä Helsingissä saa ja mistä ei saa puhua julkisesti, ja se on tässä kontekstissa yliluonnollinen voima.

Sisäiset jännitteet

Power-piirin sisäinen jännite on aina ollut vanhan velhocovenin ja uudempien toimijoiden välinen. Coven uskoo, että maaginen valta kuuluu niille, jotka ovat sen hankkineet kärsivällisesti, sukupolvien työllä. Korporaatio-oraakkelit, jotka ovat käyttävät yliluonnollista välineenä edustavat heidän silmissään degeneroitumista. Suomenruotsalaiset patriisisuvut katsovat kaikkia muita ylhäältä alas mutta tarvitsevat näiden palveluksia sekä maksavat niistä.

Toinen jännite on hierarkkisuuden ja meritokratian välinen. Velhocoven on aristokraattinen ja siinä asema periytyy, sitä on vaikea ansaita ulkopuolelta. Nuoremmat Power-piirin edustajat uskovat että kuka tahansa joka osoittaa kykynsä voi nousta. Tämä jännite ratkaisee usein sen, mitä piirissä todellisuudessa tapahtuu, vaikka sitä ei sanota ääneen.

Korona

Power saa kriisistä paljon. Valmiuslaki avaa väyliä, joita ei voinut ennakoida. Hallinnon sisäpiiri saa toimivaltuuksia, jotka olisivat normaaliaikoina mahdottomia. Korporaatio-oraakkelit ovat etulinjassa: yritykset tarvitsevat ennakointia enemmän kuin koskaan ennen, ja oraakkelien neuvoista maksetaan nyt summia jotka eivät olleet ennen edes ajateltavissa.

Vanhat sopimukset perustuivat hitaaseen päätöksentekoon, vakauteen ja ennakoitavuuteen. Eli kaikkeen siihen mitä kriisissä ei ole. Velhocovenin vanhin kerros pelkää asemiensa puolesta ja siitä että pitkällä aikavälillä heidän auktoriteettinsa murenee. Heillä on perusteltu syy olla peloissaan.

Wild — ulkomaailmasta tulleet

Wild on niiden olentojen piiri, jotka eivät tule tästä maailmasta. Keijut, demonit, oudot olennot vanhoista mytologisista kerrostumista jotka eivät istu Mortalisin, Nightin tai Powerin logiikkaan. Wildin yhdistää se, että sen jäsenet eivät ole täältä. He ovat tulleet, joskus kutsuttuina, joskus karkureina, joskus syistä joita he eivät itsekään muista.

Wild on luonteeltaan kaoottisin neljästä piiristä, vaikka sen yksittäiset toimijat saattavat olla erittäin järjestelmällisiä. Sen jäsenten välillä ei ole yhteistä alkuperää, yhteistä mytologiaa eikä yhteistä etiikkaa. Jokainen Wildin jäsen tuo mukanaan oman maailmansa säännöt, ja näiden sääntöjen yhteensovittaminen on jatkuvaa neuvottelua. Tämä tekee Wildistä paitsi arvaamattoman myös elävän — uutta tapahtuu Wildissä useammin kuin missään muussa piirissä.

Wild Helsingissä — muinaissuomalainen ja kansainvälinen

Helsingin Wildin keskeinen erityispiirre on sen muinaissuomalainen ja yleisemmin pohjoinen ulottuvuus. Siellä missä muualla maailmassa Wildin perustana ovat usein kelttiläiset keijuhovit ja semiittiset demonit, Helsingissä on erillinen kerros: maahisia, haltijoita, näkkejä, metsänneitoja, paroja, painajaisia.

Vanhankaupunginlahdella, Töölönlahdella ja saaristossa elää näkkejä, vesien henkiä, joiden suhde ihmisiin on vanhempi kuin ruotsin valta. He ovat olleet siellä ennen Helsinkiä. Heillä ei ole tarvetta rakastaa kaupunkia, ja moni ei rakastakkaan.

Keskuspuiston, Nuuksion ja Sipoon metsissä on metsänneitoja ja metsänhaltijoita. Heidän vaikutusvaltansa kasvaa sitä mukaa kuin ihmiset vetäytyvät metsistä. Pitkään pidettiin selvänä, että Helsingin metsänhaltijat olivat siirtyneet kauas. Nuuksioon, Sipoonkorpeen, ehkä jopa Hämeeseen, kun kaupunki oli niin täynnä ihmisiä. Maaliskuussa 2020 alkaa olla viitteitä siitä, että näin ei välttämättä enää ole.

Para ja painajainen — vanhat suomalaiset henget — ovat irronneet ankkureistaan. Kun ihmiset eristäytyvät asuntoihinsa, henkien työ muuttuu. Osa muuttuu lempeäksi, osa suuttuu, ja osa katoaa kokonaan. Ne, jotka suuttuvat ovat tulleet selvästi näkyvämmiksi.

Tämän muinaissuomalaisen kerroksen päällä on Wildin kansainvälinen kerros: keijuhovin lähettiläitä, jotka ovat tulleet Helsinkiin diplomaattisina edustajina, demoneja jotka ovat asettuneet teattereihin, kabaree-perinteeseen, taideyhteisöihin ja niiden reuna-alueisiin, sekä yksittäisiä olentoja, joiden alkuperää kukaan ei tarkalleen tiedä.

Sisäiset jännitteet

Wildin sisällä keskeisin jännite on alkuperäisen kalevalaisen kerroksen ja kansainvälisten tulokkaiden välinen. Kalevalaiset olennot eivät tunnusta keijuhovin auktoriteettia. Demonit eivät juurikaan välitä kalevalaisesta hierarkiasta. Yhteistyö on tilannekohtaista, ja kummakin osapuolen on jatkuvasti muistutettava itseään, että toinen ei pelaa samojen sääntöjen mukaan.

Toinen jännite on liikkeen ja paikan välinen. Osa Wildistä on sidoksissa johonkin paikkaan: tähän kortteliin, tähän puuhun, tähän taloon. Toinen osa on liikkeessä, kulkee kaupungin halki, eikä kuulu mihinkään yksittäiseen kohteeseen. Paikkaan sidotut suhtautuvat liikkujiin epäluuloisesti ja päinvastoin. Tämä jännite ratkaisee hyvin paljon Wildin sisäpolitiikasta.

Korona — Wildin hetki

Tämä on kampanjan tärkein yksittäinen muutos. Wild on heräämässä, koska Helsingissä on ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tilaa.

Tyhjentyneet kaupunkitilat kutsuvat takaisin sitä mikä on aiemmin väistynyt. Eläimet palaavat. kettuja Kauppatorilla, hirviä Mannerheimintiellä. Lintuja jotka taas kuuluvat kun liikenne on hiljennyt. Mutta eläimiä paljon merkityksellisempää on se, mikä eläinten takana liikkuu. Keskuspuistossa on jotain, joka on nukkunut sata vuotta. Sen herääminen ei ole metafora vaan tapahtuma. Se ei välttämättä ole vihamielinen, mutta se ei myöskään ole sopinut niistä säännöistä, joilla nykyinen Helsinki toimii.

Hietaniemessä maa muistaa eikä ole valmis ottamaan vastaan. Tämä on konkreettinen ongelma: kuolleita on enemmän kuin ennen, ja maa kieltäytyy. Hautausurakoitsijat eivät puhu siitä mitä hautakuoppien pohjilla tapahtuu. Vanhat kirkkomaat ovat täynnä jännitettä.

Wildin jäsenelle tämä on samaan aikaan suurin tilaisuus pitkään aikaan ja suurin uhka. Tilaisuus, koska kaupungissa on tilaa kasvaa. Uhka, koska muut piirit huomaavat sen ja yrittävät palauttaa tasapainon ja usein voimakeinoin. Wildin sisällä käydään parhaillaan keskustelua siitä, käytetäänkö tilaisuus vai vetäydytäänkö varovaisesti takaisin näkymättömyyteen, ennen kuin Mortalis, Night ja Power järjestäytyvät vastaan.

Velkojen kaupunki

Helsingin yliluonnollisessa politiikassa palveluksia ei tehdä ilmaiseksi. Jokainen apu, jokainen vaikeneminen, jokainen sivuun kääntynyt katse jää muistiin — ja muisti on Helsingissä pitkä. Velka on yliluonnollisen yhteisön perusvaluutta.

Tämä on tärkeää ymmärtää, kun aloitatte pelaamisen. Hahmonne ei ole velaton. Hänellä on suhteita, joista osa on vanhoja, osa uusia, osa selvittämättömiä. Hänelle ollaan velkaa ja hän on velkaa. Se on hänen poliittinen pääomansa. Tyhjä velkalista tarkoittaa, että hahmo ei ole pelannut peliä eikä siten kuulu verkostoihin.

Velka ei ole sama kuin kiitollisuus, vaikka muistuttaa sitä. Velka on muodollisempi, julkisempi piirien sisällä, ja se on todella mahdollista vaatia takaisin. Velan kieltäminen on poliittinen teko, jolla on seurauksia. Velan maksaminen on samalla kunnianosoitus toiselle. Velan siirtäminen — kun joku, jolle olit velkaa, antaa velan kolmannelle — on yksi piirien kommunikaation peruspilari.

Suomenlinnan kokouksessa olitte velkaa joillekuille läsnäolijoille ja heistä osa oli velkaa teille. Joitain noista veloista on todennäköisesti kerätty pois kokouksen jälkeisinä viikkoina. Toiset ovat vielä avoimia. Tämä rakenne kuljetetaan kampanjaan — se on pohja, jolta hahmonne lähtee liikkeelle.

Lopuksi

Urban Shadows on peli jossa ihmiset ja heidän joukossa muutama, jotka eivät enää ole ihmisiä joutuvat tekemään valintoja joiden hinta selviää vasta myöhemmin. Onnistuminen yleensä maksaa jotain. Hinta on usein uusi velka, joskus fyysinen vahinko, joskus pala omasta itsestä jonka huomaa kadonneen vasta seuraavana aamuna.

Helsinki jota kuvataan ei ole nostalginen. Se ei ole kotoinen. Se on melankolinen, kuiva, hidas, joskus julma — mutta sillä on omat lakinsa, ja niitä noudattamalla siellä voi pärjätä. Rakkaus ja ystävyys ovat tässä kaupungissa todellisia, mutta nekin kuin kaikki muukin, maksavat jotain.

Kun istumme pöytään, te tuotte hahmonne tähän kaupunkiin. Helsinki ja sen rakenne, jännitteet ja säännöt ovat olemassa. Tarinoita, joita tähän kaupunkiin kirjoitetaan ei ole vielä kirjoitettu. Niiden tekeminen on meidän työmme, ja se on syy miksi pelaamme.

Suomenlinnan kokouksesta on kulunut viikko. Kaupunki on hiljaa. Räntää tulee taivaan täydeltä. Te tiesitte, että jotain oli tulossa — mutta ette aivan tätä. Mitä teette?